Lauantaiaamuni alkoi tänään alastomien vartaloiden ja simpukoiden tutkiskelulla. Ensin piirrettiin yhdellä viivalla KYNÄÄ NOSTAMATTA koko vartalo muotoineen ja varjoineen. Älyttömän pelottavaa, samalla älyttömän vapauttavaa. Terapeuttista. Välillä käännettiin patsas ja piirrettiin takapuolta. (Päässä soi Kikan "Tartu tiukasti hanuriin" -biisi koko ajan!) Kaikki saimme aikaan hienoja teoksia eikä naurua puuttunut. Sitten sai katsoa paperiin ja tehdä varjostuksia.

Omani on tässä.

Oli vaikeuksia saada vartaloon ne muodot jotka siinä oikeasti oli. Jostain syystä luonnoksistani tuli hoikkia tyttöjä ilman muotoja. Tämä oli paras ja näköisin piirros.

 

Sitten saimme simpukat eteen ja tarkoituksena oli tehdä hyvin pientä ja pikkutarkkaa jälkeä.

Erittäin haastavaa ja tarvitsi muutaman tupakkatauon. Jos kuvaa katsoo oikein kaukaa, saattaa nähdä simpukan..tai höyhenen?

Tänään opin että voin osata ja oppia piirtämään, vaikka se vaatiikin työstöä. Lisäksi itseään ja ympärillä olevia asioita ei tarvitse ottaa turhan vakavasti. Vaikka ensimmäiset viivat (simpukassa) ovat hyvin kaksimielisiä, lopputulos ei välttämättä ole.

Rentoa viikonloppua!